Turvallisuusajattelu, -kulttuuri ja –toiminta kulkevat termeinä käsikädessä ja vaikuttavat toisiinsa. Vallitseva turvallisuuskulttuuri muokkaa ajattelua ja toimintaa. Toisaalta turvallisuustoiminta on monesti näkyvää ja muokkaa siten muiden käyttäytymistä ja edelleen vaikuttaa turvallisuuskulttuuriin. Suomea on aina pidetty turvallisena maana ja monien mittarien perusteella näin voidaan perustellusti myös väittää. Kansalaisten turvallisuuden tunne on korkealla tasolla ja tästä johtuen turvallisuusasioihin ei välttämättä ole koettu tarvetta panostaa. Kansainvälistymisen myötä muun maailman uhkakuvat ja riskit ovat tulleet myös suomalaisten yritysten arkeen ja ajatteluun. Tämä on synnyttänyt ja kehittänyt turvallisuuskulttuuria suomalaisissa yrityksissä. EU:n mukanaan tuomat direktiivit ja lainsäädännön yhtenäistämistarpeet kehittävät myös kotimaista turvallisuusajattelua.
Kansainvälisesti toimivan yrityksen on otettava huomioon erilaiset turvallisuuskulttuurit maailmalla toimiessaan. Turvallisuuden suhteen on varauduttava monesti eri lailla muualla kuin mitä Suomessa on totuttu. Yrityksen turvallisuusjohtamiselle tämä aiheuttaa lisää haasteita. Turvallisuustoiminnan on yrityksessä pohjattava kulloinkin vallitsevan ympäristön turvallisuuskulttuuriin ja –ajatteluun. Paikallistietämys turvallisuusasioista onkin riskienhallinnan kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Turvallisuuskulttuureista
Turvallisuuskulttuuri on jotain, joka vaikuttaa meidän kaikkien ajatteluun ja sitä kautta toimintaan turvallisuusasioista. Erilaiset elämänkokemukset ja ympäröivän yhteiskunnan toimintamallit, arvot ja ihanteet ohjaavat turvallisuuskulttuurin muodostumista. Puolustusvoimien pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Kari Kalmari (2004) kiteyttää turvallisuuskulttuurin yksinkertaisesti ”joukon tavaksi tehdä asioita”. Ihminen oppii käyttäytymismallinsa siitä ympäröivästä yhteiskunnasta, jossa sattuu elämään. Turvallinen käyttäytymisen malli luo ympärilleen turvallisuudentunnetta ja muokkaa turvallisuuskulttuuria.
Muutokset turvallisuuskulttuuriin ovat vaikeita tehdä ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Opittuja käyttäytymismalleja on vaikea mennä erilaisin ohjein muuttamaan. Ohjeet ja määräykset ovat kuitenkin niitä johdon työkaluja, joilla turvallisuuskulttuuria voi esimerkiksi yrityksessä lähteä kehittämään.
Yrityksenkin turvallisuuskulttuuriin vaikuttavat ensisijaisesti ne ihmiset, jotka yrityksessä päivittäin työskentelevät, heidän arvonsa ja asenteensa. Yrityksen henkilökunta luo ympärilleen ilmapiirin, joka muokkaa yrityksen turvallisuuskulttuurin tietynlaiseksi. Tämä turvallisuuskulttuuri tai sen puute näkyy miten turvallisesti yrityksessä käyttäydytään. Yrityksen turvallisuusjohtamisen tehtävä on kehittää turvallisuuskulttuuria siten, että turvallisuusasiat otetaan huomioon organisaation jokaisella tasolla.
Turvallisuusjohdon työkalut turvallisuuskulttuurin muokkaamiseen yrityksessä tai organisaatiossa ovat melko rajalliset. Kulttuurin muokkaaminen tai peräti sen luominen vaatii paljon yhteistyötä koko henkilöstön kanssa alkaen yrityksen johdosta aina suorittavaan portaaseen asti. Erilaisilla toimintaohjeilla ja määräyksillä voidaan muokata käyttäytymistä tiettyyn suuntaan, mutta pelkkä annetun ohjeen tai käskyn noudattaminen ei vielä itsessään luo turvallisuuskulttuuria. Hyvä turvallisuuskulttuuri aiheuttaa yrityksessä itsesäätelyä ja omaehtoista turvallisuusajattelua ja on näin omiaan pienentämään monenlaisia riskitekijöitä.
Toimintaohjeiden ja käyttäytymismallien lanseeraaminen sekä positiivisen ilmapiirin luominen, joka tukee ohjeiden noudattamista luo pitkällä aikavälillä yritykseen turvallisuuskulttuuria. Toimintaohjeiden lanseeraamisessa pitää osata järkevästi perustella asiat turvallisuuden näkökulmasta, jolloin muutosvastarinta on todennäköisesti pienempää. Turvalliset toimintamallit opitaan lopulta käytännön kautta, jolloin esimiesten esimerkki ohjeiden noudattamisessa on tärkeää. Koko organisaation on sitouduttava ajattelemaan turvallisesti ja käyttäytymään turvallisesti. Vain siten on mahdollista luoda turvallisuuskulttuuri tai parantaa sitä.
Suomessa on totuttu siihen, että täällä on turvallista toimia, ihmisiin voi luottaa ja ennen kaikkea viranomaisiin voi luottaa. Maaseudulla ei tänä päivänäkään pidetä ovia lukossa ja kylän asukkaat tuntevat toisensa, jolloin ns. ulkopuoliset havaitaan helposti. Ulkomaille mentäessä ei päde enää kotoiset turvallisuuskuvitelmat, vaan on selvitettävä, minkälainen turvallisuuskulttuuri kyseisessö maassa vallitsee ja mihin riskeihin siellä on varauduttava. Viranomaisiinkaan ei välttämättä voi luottaa joka paikassa ja on selvitettävä ennakolta, miten toimia, jos jotain menee pieleen.
Monessa maassa, jossa rikollisuus rehottaa, viranomaiset ovat lahjottavissa ja ihmisten väliset tuloerot ovat suuret, pitäisi yritysten turvallisuuskulttuurikin olla luonnostaan korkealla tasolla. Ihmiset ovat tottuneet elämään turvattomuuden keskellä, minkä luulisi aikaan saavan luonnollista varautumista paikallisiin riskeihin. Käytännössä samojen riskien saaminen siedettävälle tasolle vaatii aivan eri mittasuhteet ja panostuksen Pakistanissa kuin vaikkapa Suomessa. Samat periaatteet ja mallit toimivat turvallisuuskulttuurin luomisessa, mutta lähtökohdat ja riskit ovat joka paikassa omanlaisensa. Yritys ei voi mennä muuttamaan paikallisten ihmisten arvoja ja ajatusmaailmaa, vaan sen on mukauduttava niihin ja tehtävä tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla voi omaa liiketoimintaa harrastaa siten, että turvallisuus on siedettävällä tasolla.
Yritysturvallisuudesta
Yritykset ja organisaatiot pyrkivät turvallisuustoiminnallaan varmistamaan oman toimintansa jatkuvuuden. Mikäli turvallisuusasioita ei ole mietitty etukäteen kuntoon, voi seurauksena olla koko liiketoiminnan päättyminen. Nykyään laki ja monet yhteistyökumppanit ja asiakkaatkin edellyttävät, että turvallisuusasiat ovat yrityksessä hoidossa. Turvallisuudesta on tullut monelle alalle selvä kilpailuetu, jolla markkinoidaan omia tuotteita. Erilaiset standardit ja sertifikaatit sekiyttävät turvallisuusasioita, kun ollaan kansainvälisesti tekemisissä erilaisten toimijoiden kanssa, jotka tulevat erilaisista turvallisuuskulttuureista ja –ympäristöistä.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK jakaa yritysturvallisuuden kymmeneen eri osa-alueeseen, joita ovat henkilöturvallisuus, kiintestö- ja toimitilaturvallisuus, pelastustoiminta, rikosturvallisuus, tietoturvallisuus, tuotannon- ja toiminnan turvallisuus, työturvallisuus, ulkomaantoimintojen turvallisuus, valmiussuunnittelu sekä ympäristöturvallisuus (EK 2008). Jokaisella Suomessa toimivalla yrityksellä pitäisi olla nämä osa-alueet selvitettynä ja kunnossa. Äkkiä voisi ajatella, että kotimaisen yrityksen, jolla ei ole minkäänlaista kansainvälistä toimintaa, ei tarvitse huomioida ulkomaantoimintojen turvallisuutta. Osittain alueet voivat myös mennä hieman toistensa päälle. Esimerkiksi yrityksen avainhenkilöiden lomamatkat ulkomaille voinee paremmin sisällyttää henkilöturvallisuuteen kuin ulkomaantoimintojen turvallisuuteen.
Yritysturvallisuuden kaikkien osa-alueiden hallitseminen vaatii turvallisuusorganisaation ja turvallisuusjohtamista yritykseltä. Tärkeää on tehdä jatkuvaa riskienarviointia ja kartoitusta, jotta kokonaiskuva yrityksen riskeistä hahmottuu. Ensisijaisen tärkeää on, että yrityksen johto on turvallisuusasioissa liikkeelle paneva voima. Yrityksen turvallisuuspäällikön tai muun vastaavan henkilön on erittäin vaikeaa toimia ilman johdon täyttä tukea.
Kansainvälisesti toimiva yritys kohtaa monia haasteita turvallisuuden suhteen eri maissa. Normaalit toimenpiteet ja käytännöt, joihin on totuttu yrityksen kotimaassa eivät välttämättä päde toimittaessa kotimaan rajojen ulkopuolella. Kulttuurierot eivät koske ainoastaan business-maailmaa vaan yhtälailla myös turvallisuusasioita.
Monella suomalaisella yrityksellä, jolla tuotanto on kotimaassa, löytyy kuitenkin markkinoita ulkomailta, jolloin yrityksen henkilökunta joutuu aika-ajoin reissaamaan maan rajojen ulkopuolelle sinne, missä markkinat ovat. Elinkeinoelämän keskusliitto (2008) määrittelee yrityksen ulkomaantoimintojen turvallisuuden kohdemaan riskien vaikutusten poistamiseksi tai pienentämiseksi sekä henkilöstön turvallisuuden takaamiseksi. Tähän liittyen on huomioitava monia seikkoja kuten, mikä on kohdemaan riskiluokitus. Riskiluokituksen mukainen varautuminen on aina paikallaan. Ennakkoon on mietittävä, miten kohdemaassa voi liikkua ja missä, sekä miten majoitus järjestetään turvallisesti. Myös viestintä ja yhteydenotot tilanteessa, jossa jotain vakavaa sattuu, on oltava selvää.
Kun yrityksellä on tuotantoa ja toimipisteitä ulkomailla, on riskienhallinta toteutettava mielellään vankan paikallistuntemuksen konsultoimana. Eri kohdemaiden riskeistä tietää parhaiten sen maan omat työntekijät.
Kotimaassa toimivan yrityksen riskienhallintaa voi toki tehdä samoilla riskienhallinnan työkaluilla, mutta lähtökohdiltaan monet riskit ovat erilaisia ja vaativat erilaisen varautumisen. Henkilökunnan matkustusturvallisuuteen on varauduttava myös kotimaassa, varsinkin, jos kyseessä on yrityksen avainhenkilöt. Suomessa riski kuolla auto-onnettomuudessa on paljon suurempi kuin terrori-iskussa, mutta oikeanlaisella riskien arvioinnilla ja varautumisella esimerkiksi yrityksen avainhenkilöiden yhtäaikainen joutuminen liikenneonnettomuuteen on estettävissä.
Suomessa keskimääräisesti monia maita korkeampi ihmisten koulutustaso vähentää riskialtista käyttäytymistä. Monisssa köyhissä maissa pelkästään tietämättömyys erilaisten aineiden ja teollisuustuotteiden aiheuttamista riskeistä, voi johtaa onnettomuuksiin. Ulkomailla toimiessa ei yleensä kannata olettaa mitään. Asioista on otettava selvää. Tämä sääntö on kyllä monesti hyvä kotimaassakin.
LÄHTEET
EK – Elinkeinoelämän Keskusliitto. 2008. [WWW-dokumentti]. <http://www.huolintaliitto.fi/ytnk08/fi/yritysturvallisuus.php>. (Luettu 26.10.08).
Kalmari, K. 2004. Turvallisuuskulttuuri ja johtajuus. [PDF-dokumentti]. <http://www.tyoturva.fi/keskus/tiedotteet/Kai_Kalmari_hyvajaturvallinentyo.pdf>. (Luettu 27.10.08).
